KUULUMISIA

Tuntuupa oudolta istua koneen ääressä hiljaisessa kodissa ihan yksin, yli viikon koneen kiinniolon jälkeen. Jep, palasin elävien kirjoihin oikeestaan vasta perjantaina. Kyllä mä juoksin toki asioilla viimeviikolla, korjauttamassa autoa josta meni bensapumppu ja se laski öljyt sieltä pihalle. Nice, toki mä luulin että se oli kansivikainen, kun joulukuuselta se mittaristo näytti öljyvalon ja jäähdytinnestevalon palaessa. No onneks ei sentään ollut.. 

Viikonloppu meni hulinoidessa isoveljellä, kun järkkäiltiin ja juhlittiin Lukan 2 vuotis ja Milan 1 vuotis syntymäpäiviä kahtena päivänä. Niitä kuvia saatte nähdä myöhemmin - niitä on niiiiiiin paljon enkä tosiaan jaksa käydä niitä ihan vielä läpi, laiskakun olen. Tätä postausta kuvittaa erinäiset tän aamun otokset!

Oon myös pohtinut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lähinnä myiskö auton pois - onhan meillä kuitenkin toinenkin auto, mistä ihmeestä revin rahaa hevoseen ja mistä helvetistä mä saisin töitä! Työttömyys stressaa mua ihan tuhottoman paljon, alle kahden kuukauden päästä oon ollut vuoden työtön, miten tässä näin pääs käymään? Satoja hakemuksia, muutamat haastattelut ja ei, mä olen kotona. En vaan oo oikeesti saanut töitä, ei se oo ihan niin helppoa vaikka valmistuessa sitä ajattelikin työllistyvänsä heti, paskanmarjat. Työttömänä ei oo varaa harrastaa, joten se kaataa hevosen hankkimisen mahdollisuuden. 

Kyllähän noita vuokrahevosia sais, nekin vaan maksaa ja en mä osaa antaa mitään ratsulle. Enkä mä osaa suunnitella mun elämää niin, että tietäisin viikkoa aiemmin mihin aikaan pääsen hoitamaan sen kopukan. Eikä siinä oo mitään järkeä. Jos hevosenomistaja ei itse kerkee kopukkaansa hoitamaan tai liikuttamaan niin eikös sen järjen mukaan pitäis mennä niin päin, että hevosenomistaja maksaa tälle joka tekee, eikä just toisinpäin. Se ei vielä tähän päivään mennessä oo mahtunut mun pieneen pääkoppaani, miten se voi olla noin? Enkä tarkota että mä haluaisin rahaa, mä en vaan todellakaan maksa kellekkään siitä, että teen sen hommat. Ja niinno, mistä mä löytäisin ravihevosen, ei pullahevosta, ei ex-ravuria vaan ravihevosen. Kilpahevosen, tai varsan joka laitetaan radoille. Ei niitä vaan löydä, jos haluaa matkojen pysyvän inhimillisenä. Yli kolme vuotta oon ollut ilman heppailua, kohta neljä. Tai olinhan mä välillä töissä ammattiravitallilla ja kävin ajelemassa ihania heppoja tuhottoman pitkän automatkan päässä. No.. Ja sit tässä tulee se ainainen kun en siedä korvakarvoja. Ei kaikki anna niitä vetää kaljuksi, tai sit ne ei tajua oikeesti käsitettä kalju ja siitä syntyy kitinää ku ne onki sitte kaljut.. Ettei tää mee ihan valittamiseks tai loputtomaks avautumiseks nii lopetan tähän, haha. :-D Mukavaa keskiviikkoa teille!