KUULUMISIA

Tuntuupa oudolta istua koneen ääressä hiljaisessa kodissa ihan yksin, yli viikon koneen kiinniolon jälkeen. Jep, palasin elävien kirjoihin oikeestaan vasta perjantaina. Kyllä mä juoksin toki asioilla viimeviikolla, korjauttamassa autoa josta meni bensapumppu ja se laski öljyt sieltä pihalle. Nice, toki mä luulin että se oli kansivikainen, kun joulukuuselta se mittaristo näytti öljyvalon ja jäähdytinnestevalon palaessa. No onneks ei sentään ollut.. 

Viikonloppu meni hulinoidessa isoveljellä, kun järkkäiltiin ja juhlittiin Lukan 2 vuotis ja Milan 1 vuotis syntymäpäiviä kahtena päivänä. Niitä kuvia saatte nähdä myöhemmin - niitä on niiiiiiin paljon enkä tosiaan jaksa käydä niitä ihan vielä läpi, laiskakun olen. Tätä postausta kuvittaa erinäiset tän aamun otokset!

Oon myös pohtinut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lähinnä myiskö auton pois - onhan meillä kuitenkin toinenkin auto, mistä ihmeestä revin rahaa hevoseen ja mistä helvetistä mä saisin töitä! Työttömyys stressaa mua ihan tuhottoman paljon, alle kahden kuukauden päästä oon ollut vuoden työtön, miten tässä näin pääs käymään? Satoja hakemuksia, muutamat haastattelut ja ei, mä olen kotona. En vaan oo oikeesti saanut töitä, ei se oo ihan niin helppoa vaikka valmistuessa sitä ajattelikin työllistyvänsä heti, paskanmarjat. Työttömänä ei oo varaa harrastaa, joten se kaataa hevosen hankkimisen mahdollisuuden. 

Kyllähän noita vuokrahevosia sais, nekin vaan maksaa ja en mä osaa antaa mitään ratsulle. Enkä mä osaa suunnitella mun elämää niin, että tietäisin viikkoa aiemmin mihin aikaan pääsen hoitamaan sen kopukan. Eikä siinä oo mitään järkeä. Jos hevosenomistaja ei itse kerkee kopukkaansa hoitamaan tai liikuttamaan niin eikös sen järjen mukaan pitäis mennä niin päin, että hevosenomistaja maksaa tälle joka tekee, eikä just toisinpäin. Se ei vielä tähän päivään mennessä oo mahtunut mun pieneen pääkoppaani, miten se voi olla noin? Enkä tarkota että mä haluaisin rahaa, mä en vaan todellakaan maksa kellekkään siitä, että teen sen hommat. Ja niinno, mistä mä löytäisin ravihevosen, ei pullahevosta, ei ex-ravuria vaan ravihevosen. Kilpahevosen, tai varsan joka laitetaan radoille. Ei niitä vaan löydä, jos haluaa matkojen pysyvän inhimillisenä. Yli kolme vuotta oon ollut ilman heppailua, kohta neljä. Tai olinhan mä välillä töissä ammattiravitallilla ja kävin ajelemassa ihania heppoja tuhottoman pitkän automatkan päässä. No.. Ja sit tässä tulee se ainainen kun en siedä korvakarvoja. Ei kaikki anna niitä vetää kaljuksi, tai sit ne ei tajua oikeesti käsitettä kalju ja siitä syntyy kitinää ku ne onki sitte kaljut.. Ettei tää mee ihan valittamiseks tai loputtomaks avautumiseks nii lopetan tähän, haha. :-D Mukavaa keskiviikkoa teille! 

KIPEILYÄ

Moikka! Meillä ei loppuviikkokaan voinut sujua yhtään paremmin, perjantaina aamusta saatiin ikäviä uutisia erään läheisen poismenosta.. Koko päivä koitettiin pitää itsemme kiireisenä ja illalla kun pääsin salille, tajusin kuinka paha olo mulla oli. Ei niinkään henkisesti, vaan ihan oikeesti paha olo. Ja niinpä mä sitten oonkin istunut pytyllä ämpäri sylissä viikonlopun, mahtavaa. No koinpahan elämäni ensimmäisen oksennustaudin, haha :-D Seuraavat 20 vuotta voitais taas olla ilman sitä, sen verran karmea kokemus! Tänään olo on ollut sen verran siedettävä, että palaan elävien kirjoihin varmaan ihan parin päivän sisällä ja sainhan mä jo koneenkin auki. Mukavaa alkavaa viikkoa teille, toivotaan että ensviikko olis parempi kun kulunut. ♥

KEVÄT ON SAAPUNUT

Muutama peräkkäinen aurinkoinen päivä maaliskuussa ei voi tarkottaa mitään muuta kun kevään saapumista, vai mitä? Ulkona on tarjennut hyvin ilman paksuja neuleita ohuempien kevättakkien alla, aurinkolasit on saanut olla silmillä koko ajan ja mikä parasta, nilkat saa olla paljaina! 

Seuraavaksi anteeksi pyynnöt, lupasin esitellä teille näitä kuvia jo eilen, mutta.. No, mun auto levis. Ei se toki tielle jättänyt, mutta joulukuuselta sen mittaristo enemmän näyttää. Mun autossa ei oo ollut oikeestaan mitään suurempaa vikaa mulla ollessaan, vaikka ikää sillä on kunnioitettavat 26 vuotta. Eilen vauvamersu päätti kuitenkin päästää nesteet pihalle, niin öljyt kun jäähynesteetkin, ei kiva. Ensimmäisenä etsittiin auki oleva terassi ja mentiin kylmille huurteisille. Vitutti ja vituttaa edelleen aika rankasti.

Tänään päivä on kuitenkin mennyt kivasti, eikä toi ihana sinisellä taivaalla möllöttävä, nyt jo laskenut keltainen pallukka anna syytä synkistelyyn! Kuvasaldo on tiistailta, jolloin käytiin maakuntamatkailulla, eli ihan vaan ajelulla Kausalassa asioiden hoitelun jälkeen. Napattiin meidän kotikaupungin "hienon" teatterin edustalla parit kuvat mun nassusta, missä ei mitään hiusten lässähtämistä ihmeempää ole, haha :-D Pari kuvaa auton tuulilasin läpi ja heheee vau mitä matskua postaukseen. Miks mä muistin ja kuvittelin että kameraan olis tallentunu oikeesti jotain hienoakin..